Sairaalan vuodeosasto

Huomenna lähtee käyntiin harjoittelun viimeinen viikko. Edessä 3 aamuvuoroa ja 2 iltavuoroa. Aikaisemmin hiukan valittelin sitä että poliklinikalla ei oikein riitä koko ajaksi tekemistä, mutta ei tuo harjoittelu vuodeosastollakaan nyt kovin tiivistä ole ollut. Viime viikolla tein yhden aamu-, ilta- ja yövuoron. Jokaisessa jäi runsaasti "luppoaikaa". Ohjaajani kyllä vakuutteli että on hyvin poikkeuksellista että on noinkin rauhallisia päiviä, mitä nuo olivat. Ehkäpä tuleva viikko on kiireisempi.

Toivon todellakin että tulevalla viikolla pääsee vielä kokeilemaa asioita, joita tähän mennessä ei ole päässyt tekemään, mutta toki riippuu paljon potilaista, että minkälaisia tapauksia tulee eteen. Ehkä päällimäisenä tulee mieleen että olisi kiva päästä harjoittelemaan dreenin poistoa, mutta sekin riippuu täysin siitä että tuleeko osastolle potilaita joilla on dreeni. Esimerkkinä mainittakoon että viime viikolla tietääkseni yhdellekään osastolla olevalla potilaalla ei ollut dreeniä. Hieman vaikea siis harjoitella sellaisen poistoa, kun niitä ei kenelläkään ole.
Onneksi olen kuitenkin päässyt harjoittelemaan paljon muita asioita, kuten esim. injektioita lihakseen, lääkkeiden jakamista/antamista ja antibioottien laimentamista. Jälkimmäistä on tullut oikein runsaastikkin harjoiteltua. Ja hyvä niin.
Paljon olisi vielä harjoiteltavaa ja niin vähän aikaa. Täytyy siis ottaa mahdollisimman paljon irti tästä viimeisestä viikosta.

Viikko sitten oli taas joka puolivuotuinen haku ensi lukukauden harjoitteluun. Olen todennäköisesti todennut aikasemminkin että kuinka vihaan harjoittelun hakemista, ja etenkin JobStep-palvelua. Tällä(kin) kertaa jäin ilman paikkaa. Kyseessä on siis ensi kevään Mielenterveys ja päihdetyön harjoittelu. Paikkoja oli laskujeni mukaan jaossa 22. Jo pelkästään omalla luokallani oli hakijoita 27. Puhummatakaan kaikkien muiden amk:en hakijoista, iso osa jäi siis ilman paikkaa. Itseasiassa en ole vielä kuullut yhdestäkään luokkalaisestani, joka olisi saanut paikan. Tarjolla olisi vielä ollut paikka erittäin mielenkiintoisessa paikassa. Auroran sairaalan erikoishoidon osastolla, jossa hoidetaan agressiivisia ja väkivaltaisia potilaita. Sinne olisin erittäin mielelläni mennyt. Ajattelin pistää opettajalle tässä jossakin vaiheessa viestiä, että voisiko hän mahdollisesti kysellä osastolta, että suostuisivatko ottamaan toisenkin harjoittelian. Olisin itse lähettänyt ko. paikkaan viestiä, mutta en löytänyt mistään osastonhoitajan s-postin osoitetta. En edes HUS:n kotisivuilta.

No ehkäpä tämä riittää tältä erää. Palaillaan astialle taas, kun harjoittelu on loppunut ja koulu alkanut. Joululoman alkuun on muuten enää 3 viikkoa  ;) Joulu odotellessa siis.

Harjoittelu alkoi

Perinteeksi muodostunut pitkä tauko kirjoittamisesta on taas nähnyt päivänvalon...

Viimeinen viikko koulussa ennen harjoittelua meni omalla painollaan. Viimeiset laboraatiot, yksi tentti ja sähköturvallisuuden luento ja niin oli viikko taputeltu. Laboraatiotkin olivat lähinnä sellaista yleistä tasapaksua opetusta mm. haavahoidosta. Haavahoidon tunneillakin kävimme vain erillaisia tuotteita läpi. Tietysti ihan hyödyllistä, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän siitä että ihan käytännössä harjoittelemme haavahoitoa. Tosin myönnettäköön että haavahoidon harjoitteleminen on hiukan hankalampaa, kun esim. lääkehoidon. Koulun säännöt kun tuskin sallivat toisten opiskelijoiden viiltelyn haavahoidon harjoittelun nimissä.

Itse harjoittelusta en ihan kauheasti voi puhua täällä, kun on muistettava potilaiden tietosuoja. Lain mukaanhan tekstin (täällä) pitää olla sellaista että oikeastaan edes potilas itse ei voisi tunnistaa niistä itseänsä, jos sattuisi lukemaan. 

Mainittakoon siis sen verran että olen ensimmäiset 2,5 viikkoa poliklinikalla ja toiset 2,5 viikkoa vuodeosastolla. Odotan kyllä jo innolla vuodeosastoa, sillä poliklinalla työskentely tuntuu ajottain olevan varsin tylsää, sillä enimmäkseen päivät koostuvat siitä että seurataan toisten työskentelyä. Kun itse taas pidän enemmän siitä että opin tekemällä.

Sen verran voin kertoa että tähä mennessä olen mm. ollut avustamassa muutamassa pienkirurgisessa toimenpiteessä sekä skopioissa eli tähystyksissä, kuten peräsuolen ja ruokatorven tähystyksissä. Ne ovat kyllä olleetkin oikein mielenkiintoisia. Valitettavasti niitä on ollut varsin vähän...

No ehkäpä päivitän sitten seuraavan kerran kun olen vaihtanut vuodeosastolle ja päässyt siellä (toivottavasti) työn makuun.