Jaahas, tulipahan taas jo melkein tavaksi noussut "hieman" pitempi tauko kirjoittamiseen...
Mutta siis pääasia siihen että en ole kirjoittanut, on lähinnä se että suurin osa tästä ajasta on mennyt harjoittelussa. Olin harjoittelussa siis loppujen lopuksi mielenterveyskuntoutujien asumis/kuntoutuskodissa.
Oli muuten "hiukan" erillainen harjoittelu kuin normaalisti. Kaikissa tähän astisissa harjoittelussa on tottunut siihen että koko työvuoro on joka paikkaan juoksemista ja tekemistä riittää. Nyt oli aivan eri meininki. Suurin osa työvuorosta meni itseasiassa vain "istuskeluun ja hengailuun". Koska asukkaiden (heitä kutsuttiin siis asukkaiksi, ei potilaiksi, vaikka kaikilla oli jokin mielenterveydellinen diagnoosi) fyysinen kunto oli kaikilla melko hyvä, eivät he tarvinneet niin paljoa apua esim. vessassa käyntiin kun normaalit sairaalan vuodeosaston mummot ja vaarit. Enemmänkin työn kuva oli olla läsnä asukkaiden kanssa ja ohjata heitä arjen askareissa. Kyseinen paikka ei ollut suljettu osasto, joten asukkaiden liikkumistakaan ei voinut rajoittaa kovin paljoa.
Harjoittelu oli kyllä varsin mielenkiintoinen ja antoisa, mutta kyllä tuntuu hyvältä että se on nyt loppu :D Ihan jo oikeastaan sen takia että aamuherätyksen klo 06:25, eivät oikein ole allekirjoittaneen makuun. Mutta työympäristö ja työkaverit olivat kyllä mukavia. Kaikilta saattoi kysyä, jos oli epäselvyyksiä ja muutenkin porukka oli oikein lämminhenkistä :)
Nyt sitten on edessä huomattavasti rauhallisempi aikataulu. Oikeastaan loppukeväänä ei ole mitään muuta kuin kaksi kurssia (Psykologia ja Lapsen ja nuoren hoitotyön teoria) ja niiden lisäksi on joitakin iltaluentoja. Joten ymmärrettävästi nyt harjoittelun jälkeen tuntuu ihan siltä kuin olisi loma alkanut.
Blogiakin koitan nyt taas päivittää ahkerammin, paino sanalla yritän.
Ainiin, ja kun viime tekstissä mainitsin siitä että haen Uuten-Seelantiin harjoitteluun ensi syksyksi, niin siitäkin tuli tieto että ei onnistunut, koska on liikaa kursseja kesken. No, onneksi vielä myöhemminkin voi hakea.
Hyvää alkanutta kevättä (toivottavasti) kaikille!
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Koulua
10 päivän kirjoitustauon jälkeen on taas hyvä hiukan päivittää kuulumisia.
Koulussa ei oikeastaan mitään uutta auringon alla. Mielenterveys ja päihdetyö on jatkunut. Kurssilla olemme käyneet läpi mm. itsetuhoisen ja masentuneen potilaan kohtaamista, ja kuulleet myös opettajien/hoitajien omakohtaisia kertomuksia oikeista tilanteista.
Harjoittelupaikasta ei ole vieläkään kuulunut mitään, vaikka lähetin sähköpostia jo toisen kerran. Huomenna ajattelin vielä yritttää soittaa ko. paikkaan. Harjoittelun koordinaattorin kanssa jo puhuin puhelimessa, hänellä onneksi oli paikka jo minulle varattuna, siltä varalta että tuo haluamani harjoittelupaikka ei onnistu. Joten kyllä harjoitteluun pääsen, se että pääsenkö sinne, minne haluan, on sitten eri asia.
Maanantaina kävin myös uusintatentissä, jossa istuin mukavat 3,5 h yrittäen vääntää tekstiä kolmeen eri tentiin. Silti loppui aika kesken. En ehtinyt kirjoittaa mitään lääkehoidon ja kivunhoidon, psykologian osaan. No, ensi kerralla sitten. Kun tenttiaikaa oli reilut 5 min. jälellä, pääsin toiseksi viimeiseen kohtaan. "Kivun anatomia ja fysiologia". Kirjoitin kaikkea mahdollista mitä mieleen tuli ko. aiheesta, eli en kovin paljoa. Tästä johtuen ainoa tavoitteeni oli päästä läpi, mutta nyt kun kävin perjantaina katsomassa tuloksia, oli arvosanaksi tullut 4(!). Voi siis sanoa että olen tyytyväinen numeroon. Tosin tuo on vain osa kurssia, mutta kyllä se aina kurssin kokonaisarvosanaa nostaa.
Päätin myös että haen harjoitteluun ulkomaille, pääkohteena Uusi-Seelanti. JOS ko. harjoitteluun pääsisin, tapahtuisi harjoittelu ensi syksynä tai keväällä 2015. Mutta se siis jää nähtäväksi.
No niin, ensi kertaan!
Koulussa ei oikeastaan mitään uutta auringon alla. Mielenterveys ja päihdetyö on jatkunut. Kurssilla olemme käyneet läpi mm. itsetuhoisen ja masentuneen potilaan kohtaamista, ja kuulleet myös opettajien/hoitajien omakohtaisia kertomuksia oikeista tilanteista.
Harjoittelupaikasta ei ole vieläkään kuulunut mitään, vaikka lähetin sähköpostia jo toisen kerran. Huomenna ajattelin vielä yritttää soittaa ko. paikkaan. Harjoittelun koordinaattorin kanssa jo puhuin puhelimessa, hänellä onneksi oli paikka jo minulle varattuna, siltä varalta että tuo haluamani harjoittelupaikka ei onnistu. Joten kyllä harjoitteluun pääsen, se että pääsenkö sinne, minne haluan, on sitten eri asia.
Maanantaina kävin myös uusintatentissä, jossa istuin mukavat 3,5 h yrittäen vääntää tekstiä kolmeen eri tentiin. Silti loppui aika kesken. En ehtinyt kirjoittaa mitään lääkehoidon ja kivunhoidon, psykologian osaan. No, ensi kerralla sitten. Kun tenttiaikaa oli reilut 5 min. jälellä, pääsin toiseksi viimeiseen kohtaan. "Kivun anatomia ja fysiologia". Kirjoitin kaikkea mahdollista mitä mieleen tuli ko. aiheesta, eli en kovin paljoa. Tästä johtuen ainoa tavoitteeni oli päästä läpi, mutta nyt kun kävin perjantaina katsomassa tuloksia, oli arvosanaksi tullut 4(!). Voi siis sanoa että olen tyytyväinen numeroon. Tosin tuo on vain osa kurssia, mutta kyllä se aina kurssin kokonaisarvosanaa nostaa.
Päätin myös että haen harjoitteluun ulkomaille, pääkohteena Uusi-Seelanti. JOS ko. harjoitteluun pääsisin, tapahtuisi harjoittelu ensi syksynä tai keväällä 2015. Mutta se siis jää nähtäväksi.
No niin, ensi kertaan!
torstai 16. tammikuuta 2014
Uusi vuosi, uudet kujeet
Tulipahan taas pieni tauko kirjoittamiseen. Koulu jatkui kaksi viikkoa sitten, mutta jotenkin kirjoittaminen koko ajan lykkääntyi...
Mutta siis, koulu jatkui 7. päivä. Nyt vuoden alussa käymme kahta kurssia, Mielenterveys ja Päihdepotilaan hoitotyö ja viime syksynä alkanutta Tutkimus- ja kehitystyön menetelmät. Tahti on nyt vuoden alussa melko kiivas, koska seuraava harjoittelu alkaa jo viikolla 7. Harjoittelupaikkaa itselläni ei tosin vielä ole, kiitos vähäisten harjoittelupaikkojen. Otin kyllä yhteyttä erääseen paikalliseen sairaalaan, josta luvattiin vastata tämän viikon aikana. Eipä ole vielä kuulunut mitään. No, onhan tässä vielä huominen aikaa.
Muuten ei ole niin hirveästi uutta kerrottavaa, mielenterveyden kurssilla käydään pääosin läpi erillaisia mielenterveyden/päihdetyön muotoja ja potilaita. Meillä kävi mm. vieraita AA:sta kertomassa omakohtaisia kokemuksia alkoholismista. Kaikki kun eivät sitä myönnä sairaudeksi.
Mutta siis, koulu jatkui 7. päivä. Nyt vuoden alussa käymme kahta kurssia, Mielenterveys ja Päihdepotilaan hoitotyö ja viime syksynä alkanutta Tutkimus- ja kehitystyön menetelmät. Tahti on nyt vuoden alussa melko kiivas, koska seuraava harjoittelu alkaa jo viikolla 7. Harjoittelupaikkaa itselläni ei tosin vielä ole, kiitos vähäisten harjoittelupaikkojen. Otin kyllä yhteyttä erääseen paikalliseen sairaalaan, josta luvattiin vastata tämän viikon aikana. Eipä ole vielä kuulunut mitään. No, onhan tässä vielä huominen aikaa.
Muuten ei ole niin hirveästi uutta kerrottavaa, mielenterveyden kurssilla käydään pääosin läpi erillaisia mielenterveyden/päihdetyön muotoja ja potilaita. Meillä kävi mm. vieraita AA:sta kertomassa omakohtaisia kokemuksia alkoholismista. Kaikki kun eivät sitä myönnä sairaudeksi.
perjantai 20. joulukuuta 2013
Joululoma
Nyt on sitten vihdoin joululoma alkanut. Oikeastaan se alkoi jo viikko sitten, mutta tein viikonloppuna vielä muutaman työvuoron, joten aloitin oman joulunviettoni siis maanantaina.
Perjantaina oli vielä matikan tentin uusinta, johon lähdin kovin odotuksin. Tavoistani poiketen olin lukenut edellisenä iltana jonkin verran matikkaa, niin että osasin varmasti esim. jakokulman. Oma arveluni oli että tentti olisi mennyt läpi, mutta kun eilen katsoin opintosuoritusotettani, niin siellä oli lääkelaskujen kohdalla arviona 0 eli hylätty. En tiedä mikä meni pieleen. Todennäköisesti joku pieni kirjoitusvirhe tai vastaava. Silti se aina harmittaa, että pitää uusia vielä uudestaan. No ei voi mitään.
Tiistaina 10.12 oli viimeiset opetustunnit, jolloin olimme ns. simulaatioluokassa, eli aina osa luokasta seurasi etänä toisessa luokassa, kun muutamat oppilaat harjoittelivat toisessa luokassa erillaisia hoitotoimenpiteitä nukelle/vapaaehtoiselle potilaalle. Harjoitteluluokassa on kolme kameraa katossa ja kaikilla huoneessa olijoilla on mikrofonit, joten ne jotka seuraavat toisessa luokassa etänä, näkevät ja kuulevat kaiken.
Simulaatio tunnit ovat oikein mukavia, mutta niitä on valitettavan harvoin. Yleensä kerran puolessa vuodessa. Opettaja on yleensä näillä tunneilla harjoitteluluokan vieressä olevassa tilassa, jossa hän ohjaa potilaana oleavaa nukkea. Kyseessä on ns. älynukke, jonka hinta pyörii muistaakseni jossakin n. 20 000€ hujakoilla. Nukella saa tehtyä melkein mitä vaan, mitä oikeakin potilas tekee, paitsi liikkumaan se ei kykene. Sille saa mm. asetettua verenpaineen arvot, jotka kuulee manuaallisellakin mittarilla. Samoin kun happisaturaation, sykkeen, hengitysfrekvenssin, silmien liikkeen, jne. saa asetettua opettaja viereisestä huoneesta. Nukella on myös pieni kaiutin suussa, jota kautta opettaja/avustaja voi vastailla "hoitajien" potilaalle esittämiin kysymyksiin.
No ensi vuonna on sitten vuorossa uudet kujeet. Koulu jatkuu todennäköisesti viikolla 2. Palaillaan silloin astialle.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!
Perjantaina oli vielä matikan tentin uusinta, johon lähdin kovin odotuksin. Tavoistani poiketen olin lukenut edellisenä iltana jonkin verran matikkaa, niin että osasin varmasti esim. jakokulman. Oma arveluni oli että tentti olisi mennyt läpi, mutta kun eilen katsoin opintosuoritusotettani, niin siellä oli lääkelaskujen kohdalla arviona 0 eli hylätty. En tiedä mikä meni pieleen. Todennäköisesti joku pieni kirjoitusvirhe tai vastaava. Silti se aina harmittaa, että pitää uusia vielä uudestaan. No ei voi mitään.
Tiistaina 10.12 oli viimeiset opetustunnit, jolloin olimme ns. simulaatioluokassa, eli aina osa luokasta seurasi etänä toisessa luokassa, kun muutamat oppilaat harjoittelivat toisessa luokassa erillaisia hoitotoimenpiteitä nukelle/vapaaehtoiselle potilaalle. Harjoitteluluokassa on kolme kameraa katossa ja kaikilla huoneessa olijoilla on mikrofonit, joten ne jotka seuraavat toisessa luokassa etänä, näkevät ja kuulevat kaiken.
Simulaatio tunnit ovat oikein mukavia, mutta niitä on valitettavan harvoin. Yleensä kerran puolessa vuodessa. Opettaja on yleensä näillä tunneilla harjoitteluluokan vieressä olevassa tilassa, jossa hän ohjaa potilaana oleavaa nukkea. Kyseessä on ns. älynukke, jonka hinta pyörii muistaakseni jossakin n. 20 000€ hujakoilla. Nukella saa tehtyä melkein mitä vaan, mitä oikeakin potilas tekee, paitsi liikkumaan se ei kykene. Sille saa mm. asetettua verenpaineen arvot, jotka kuulee manuaallisellakin mittarilla. Samoin kun happisaturaation, sykkeen, hengitysfrekvenssin, silmien liikkeen, jne. saa asetettua opettaja viereisestä huoneesta. Nukella on myös pieni kaiutin suussa, jota kautta opettaja/avustaja voi vastailla "hoitajien" potilaalle esittämiin kysymyksiin.
No ensi vuonna on sitten vuorossa uudet kujeet. Koulu jatkuu todennäköisesti viikolla 2. Palaillaan silloin astialle.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
End of harjoittelu
Harjoittelu tuli, oli ja meni. Viimeinen viikko oli ehkäpä antoisin kaikista viikoista, pääsin monipuolisesti tekemään erillaisia, jo opittuja toimenpiteitä. Aikakin sujui nopeasti. Ilmeisesti osastollakin oltiin tyytyväisiä koska ennen poislähtöä osastonhoitaja pyyti jättämään yhteystiedot, jotta voivat tarvittaessa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta keikkatyövoimalle. Mielelläni kyllä menenkin keikalle, sillä rahalle on tarvetta.
Tämä viikko saatiin koulun puolesta päätökseen jo eilen, seuraavan kerran kouluun tarvitsee lähteä vasta ensi tiistaina. Ainoa aine mitä tällä viikolla oli, aina niin vihattu, tutkimu- ja kehitystyön menetelmät. Maanantai ja tiistai käytettiin ns. tilastopajoihin. Harjoittelimme miten tehdään erillaisia tilastoja jne. Keskiviikko taas meni aluksi laiteluennon merkeissä ja sen jälkeen vielä reilun tunnin ajan kävimme läpi ennen harjoittelua tekemiämme analyysejä erillasista tutkimuksista.
Nyt sitten on edessä varsin pitkä viikonloppu, seuraavan kerran koulua on vasta ensi viikolla tiistaina. Muutenkin ennen joululomaa on enää vain pari hassua tuntia. Palaillaan silloin astialle.
Tämä viikko saatiin koulun puolesta päätökseen jo eilen, seuraavan kerran kouluun tarvitsee lähteä vasta ensi tiistaina. Ainoa aine mitä tällä viikolla oli, aina niin vihattu, tutkimu- ja kehitystyön menetelmät. Maanantai ja tiistai käytettiin ns. tilastopajoihin. Harjoittelimme miten tehdään erillaisia tilastoja jne. Keskiviikko taas meni aluksi laiteluennon merkeissä ja sen jälkeen vielä reilun tunnin ajan kävimme läpi ennen harjoittelua tekemiämme analyysejä erillasista tutkimuksista.
Nyt sitten on edessä varsin pitkä viikonloppu, seuraavan kerran koulua on vasta ensi viikolla tiistaina. Muutenkin ennen joululomaa on enää vain pari hassua tuntia. Palaillaan silloin astialle.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Sairaalan vuodeosasto
Huomenna lähtee käyntiin harjoittelun viimeinen viikko. Edessä 3 aamuvuoroa ja 2 iltavuoroa. Aikaisemmin hiukan valittelin sitä että poliklinikalla ei oikein riitä koko ajaksi tekemistä, mutta ei tuo harjoittelu vuodeosastollakaan nyt kovin tiivistä ole ollut. Viime viikolla tein yhden aamu-, ilta- ja yövuoron. Jokaisessa jäi runsaasti "luppoaikaa". Ohjaajani kyllä vakuutteli että on hyvin poikkeuksellista että on noinkin rauhallisia päiviä, mitä nuo olivat. Ehkäpä tuleva viikko on kiireisempi.
Toivon todellakin että tulevalla viikolla pääsee vielä kokeilemaa asioita, joita tähän mennessä ei ole päässyt tekemään, mutta toki riippuu paljon potilaista, että minkälaisia tapauksia tulee eteen. Ehkä päällimäisenä tulee mieleen että olisi kiva päästä harjoittelemaan dreenin poistoa, mutta sekin riippuu täysin siitä että tuleeko osastolle potilaita joilla on dreeni. Esimerkkinä mainittakoon että viime viikolla tietääkseni yhdellekään osastolla olevalla potilaalla ei ollut dreeniä. Hieman vaikea siis harjoitella sellaisen poistoa, kun niitä ei kenelläkään ole.
Onneksi olen kuitenkin päässyt harjoittelemaan paljon muita asioita, kuten esim. injektioita lihakseen, lääkkeiden jakamista/antamista ja antibioottien laimentamista. Jälkimmäistä on tullut oikein runsaastikkin harjoiteltua. Ja hyvä niin.
Paljon olisi vielä harjoiteltavaa ja niin vähän aikaa. Täytyy siis ottaa mahdollisimman paljon irti tästä viimeisestä viikosta.
Viikko sitten oli taas joka puolivuotuinen haku ensi lukukauden harjoitteluun. Olen todennäköisesti todennut aikasemminkin että kuinka vihaan harjoittelun hakemista, ja etenkin JobStep-palvelua. Tällä(kin) kertaa jäin ilman paikkaa. Kyseessä on siis ensi kevään Mielenterveys ja päihdetyön harjoittelu. Paikkoja oli laskujeni mukaan jaossa 22. Jo pelkästään omalla luokallani oli hakijoita 27. Puhummatakaan kaikkien muiden amk:en hakijoista, iso osa jäi siis ilman paikkaa. Itseasiassa en ole vielä kuullut yhdestäkään luokkalaisestani, joka olisi saanut paikan. Tarjolla olisi vielä ollut paikka erittäin mielenkiintoisessa paikassa. Auroran sairaalan erikoishoidon osastolla, jossa hoidetaan agressiivisia ja väkivaltaisia potilaita. Sinne olisin erittäin mielelläni mennyt. Ajattelin pistää opettajalle tässä jossakin vaiheessa viestiä, että voisiko hän mahdollisesti kysellä osastolta, että suostuisivatko ottamaan toisenkin harjoittelian. Olisin itse lähettänyt ko. paikkaan viestiä, mutta en löytänyt mistään osastonhoitajan s-postin osoitetta. En edes HUS:n kotisivuilta.
No ehkäpä tämä riittää tältä erää. Palaillaan astialle taas, kun harjoittelu on loppunut ja koulu alkanut. Joululoman alkuun on muuten enää 3 viikkoa ;) Joulu odotellessa siis.
Toivon todellakin että tulevalla viikolla pääsee vielä kokeilemaa asioita, joita tähän mennessä ei ole päässyt tekemään, mutta toki riippuu paljon potilaista, että minkälaisia tapauksia tulee eteen. Ehkä päällimäisenä tulee mieleen että olisi kiva päästä harjoittelemaan dreenin poistoa, mutta sekin riippuu täysin siitä että tuleeko osastolle potilaita joilla on dreeni. Esimerkkinä mainittakoon että viime viikolla tietääkseni yhdellekään osastolla olevalla potilaalla ei ollut dreeniä. Hieman vaikea siis harjoitella sellaisen poistoa, kun niitä ei kenelläkään ole.
Onneksi olen kuitenkin päässyt harjoittelemaan paljon muita asioita, kuten esim. injektioita lihakseen, lääkkeiden jakamista/antamista ja antibioottien laimentamista. Jälkimmäistä on tullut oikein runsaastikkin harjoiteltua. Ja hyvä niin.
Paljon olisi vielä harjoiteltavaa ja niin vähän aikaa. Täytyy siis ottaa mahdollisimman paljon irti tästä viimeisestä viikosta.
Viikko sitten oli taas joka puolivuotuinen haku ensi lukukauden harjoitteluun. Olen todennäköisesti todennut aikasemminkin että kuinka vihaan harjoittelun hakemista, ja etenkin JobStep-palvelua. Tällä(kin) kertaa jäin ilman paikkaa. Kyseessä on siis ensi kevään Mielenterveys ja päihdetyön harjoittelu. Paikkoja oli laskujeni mukaan jaossa 22. Jo pelkästään omalla luokallani oli hakijoita 27. Puhummatakaan kaikkien muiden amk:en hakijoista, iso osa jäi siis ilman paikkaa. Itseasiassa en ole vielä kuullut yhdestäkään luokkalaisestani, joka olisi saanut paikan. Tarjolla olisi vielä ollut paikka erittäin mielenkiintoisessa paikassa. Auroran sairaalan erikoishoidon osastolla, jossa hoidetaan agressiivisia ja väkivaltaisia potilaita. Sinne olisin erittäin mielelläni mennyt. Ajattelin pistää opettajalle tässä jossakin vaiheessa viestiä, että voisiko hän mahdollisesti kysellä osastolta, että suostuisivatko ottamaan toisenkin harjoittelian. Olisin itse lähettänyt ko. paikkaan viestiä, mutta en löytänyt mistään osastonhoitajan s-postin osoitetta. En edes HUS:n kotisivuilta.
No ehkäpä tämä riittää tältä erää. Palaillaan astialle taas, kun harjoittelu on loppunut ja koulu alkanut. Joululoman alkuun on muuten enää 3 viikkoa ;) Joulu odotellessa siis.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Harjoittelu alkoi
Perinteeksi muodostunut pitkä tauko kirjoittamisesta on taas nähnyt päivänvalon...
Viimeinen viikko koulussa ennen harjoittelua meni omalla painollaan. Viimeiset laboraatiot, yksi tentti ja sähköturvallisuuden luento ja niin oli viikko taputeltu. Laboraatiotkin olivat lähinnä sellaista yleistä tasapaksua opetusta mm. haavahoidosta. Haavahoidon tunneillakin kävimme vain erillaisia tuotteita läpi. Tietysti ihan hyödyllistä, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän siitä että ihan käytännössä harjoittelemme haavahoitoa. Tosin myönnettäköön että haavahoidon harjoitteleminen on hiukan hankalampaa, kun esim. lääkehoidon. Koulun säännöt kun tuskin sallivat toisten opiskelijoiden viiltelyn haavahoidon harjoittelun nimissä.
Itse harjoittelusta en ihan kauheasti voi puhua täällä, kun on muistettava potilaiden tietosuoja. Lain mukaanhan tekstin (täällä) pitää olla sellaista että oikeastaan edes potilas itse ei voisi tunnistaa niistä itseänsä, jos sattuisi lukemaan.
Mainittakoon siis sen verran että olen ensimmäiset 2,5 viikkoa poliklinikalla ja toiset 2,5 viikkoa vuodeosastolla. Odotan kyllä jo innolla vuodeosastoa, sillä poliklinalla työskentely tuntuu ajottain olevan varsin tylsää, sillä enimmäkseen päivät koostuvat siitä että seurataan toisten työskentelyä. Kun itse taas pidän enemmän siitä että opin tekemällä.
Sen verran voin kertoa että tähä mennessä olen mm. ollut avustamassa muutamassa pienkirurgisessa toimenpiteessä sekä skopioissa eli tähystyksissä, kuten peräsuolen ja ruokatorven tähystyksissä. Ne ovat kyllä olleetkin oikein mielenkiintoisia. Valitettavasti niitä on ollut varsin vähän...
No ehkäpä päivitän sitten seuraavan kerran kun olen vaihtanut vuodeosastolle ja päässyt siellä (toivottavasti) työn makuun.
Viimeinen viikko koulussa ennen harjoittelua meni omalla painollaan. Viimeiset laboraatiot, yksi tentti ja sähköturvallisuuden luento ja niin oli viikko taputeltu. Laboraatiotkin olivat lähinnä sellaista yleistä tasapaksua opetusta mm. haavahoidosta. Haavahoidon tunneillakin kävimme vain erillaisia tuotteita läpi. Tietysti ihan hyödyllistä, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän siitä että ihan käytännössä harjoittelemme haavahoitoa. Tosin myönnettäköön että haavahoidon harjoitteleminen on hiukan hankalampaa, kun esim. lääkehoidon. Koulun säännöt kun tuskin sallivat toisten opiskelijoiden viiltelyn haavahoidon harjoittelun nimissä.
Itse harjoittelusta en ihan kauheasti voi puhua täällä, kun on muistettava potilaiden tietosuoja. Lain mukaanhan tekstin (täällä) pitää olla sellaista että oikeastaan edes potilas itse ei voisi tunnistaa niistä itseänsä, jos sattuisi lukemaan.
Mainittakoon siis sen verran että olen ensimmäiset 2,5 viikkoa poliklinikalla ja toiset 2,5 viikkoa vuodeosastolla. Odotan kyllä jo innolla vuodeosastoa, sillä poliklinalla työskentely tuntuu ajottain olevan varsin tylsää, sillä enimmäkseen päivät koostuvat siitä että seurataan toisten työskentelyä. Kun itse taas pidän enemmän siitä että opin tekemällä.
Sen verran voin kertoa että tähä mennessä olen mm. ollut avustamassa muutamassa pienkirurgisessa toimenpiteessä sekä skopioissa eli tähystyksissä, kuten peräsuolen ja ruokatorven tähystyksissä. Ne ovat kyllä olleetkin oikein mielenkiintoisia. Valitettavasti niitä on ollut varsin vähän...
No ehkäpä päivitän sitten seuraavan kerran kun olen vaihtanut vuodeosastolle ja päässyt siellä (toivottavasti) työn makuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)