Alku

 No niin, tässä blogissa tarkoitukseni on siis kertoa tunnelmia ja kuulumisia opiskeluelämän varrelta, pyrin teksteissäni aina siihen että kaikki tapahtumat ja tunnelmat kerron omasta, eli opiskelijan näkökulmasta. Näin pyrin välittämään opiskelusta hyvin realistisen kuvauksen. Otan mielelläni vastaan palautetta, toiveita ja mielipiteitä blogistani. Aloitin opiskelun reilut 2 kk sitten, joten en ala kauhesti muistelemaan kaikkea mitä on näiden kahden ensimmäisen kuukauden aikana sattunut, kerron ne vain pääpiirteittäin tässä ensimmäisessä luvussa.

Elikkä siis, 2 kk sitten, elokuun 27 päivä, aloitin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, Metropolian Ammattikorkeakoulussa. Sain itse asiassa paikan jo syksyn 2011 yhteishaussa, mutta tein töitä vielä puolisen vuotta, joten siirsin aloitusta tähän syksyyn. Ensimmäiset pari viikkoa koulussa menivät hyvin pitkälti tutustumiseen, tosin tässäkin on suuria eroja, esimerkiksi rinnakkaisluokkamme aloitti heti ensimmäisen viikon jälkeen ahkeran opiskelun, kun taas meillä tosiaan ensimmäiset kaksi viikkoa kuluivat enemmän tai vähemmän tutustuessa toisiimme (leikkiessä).

Verrattuna ammattikouluun (itselläni on siis ammattikoulutausta, ei lukio) päivät on mielestäni rakennettu hyvin, ainakin meidän luokalla, päivät alkavat aikaisintaan 8:30 ja loppuvat viimeistään 15:45, usein jo aikaisemminkin. Joten ns. 8 tunnin päiviä ei ole ollenkaan. Kurssikirjoja on varsin paljon, mutta hyvä puoli on että suurinta osaa ei tarvitse ostaa, itse en ole ostanut muuta kuin yhden kirjan: "Ihminen. Anatomia ja Fysiologia.", se on varsin kallis kirja, mutta varmasti hyödyllinen koko opiskelun ajan, ja vielä sen jälkeenkin.
Opiskeltavista aineista voisin sanoa sen verran että Anatomia ja Fysiologia on omasta mielestäni ylivoimaisesti vaikein aine, jo pelkästään sen takia että se on niin laaja aihe. Myös matematiikka tarvitsee aika paljon keskittymistä, sillä jos matematiikan tenteistä haluaa läpi,niin kaikki tehtävät on oltava oikein. Onneksi laskut eivät ainakaan vielä ole olleet ylivoimaisia, kuulemma jos on käynyt lukion pitkän matematiikan ja hallitsee sen hyvin, niin ei pitäisi olla minkäänlaisia vaikeuksia näiden laskujen kanssa.

Uskaltaisin melkein väittää että paras osa opiskelua on ylivoimaisesti laboraatio, eli ns. labratunnit, sillä siellä harjoitellaan kaikki asiat käytännössä, kunhan ne on ensin opeteltu teoriassa. Fakta on se että parhaiten oppii kun pääsee itse tekemään eri asioita ja toimenpiteitä. Yllätys oli myös se että kuinka nopeasti aloimme harjoittelemaan käytännössä ihan arkipäiväisiä toimenpiteitä, kuten verenpaineen mittaamista, hengityksen tarkkailua jne. Kaikki ensimmäisen 2 kk aikana opitut asiat tulevat oikeasti tarpeeseen ensimmäisessä harjoittelussa. Siellä opittuja ja harjoiteltuja asioita pitää alkaa osata soveltamaan käytännössä, toki asiaa hankaloittaa se että monesti koulussa opitut metodit, poikkeavat huomattavasti oikeasta työ elämästä, vaikka opettajat eivät sitä aina myönnäkkään. Itselläni päättyi juuri viime viikolla ensimmäinen harjoittelujakso, joka on siis aina vanhainkodissa, ja sielä tuli huomattua se, että oppimisesta suurin osa tapahtuu nimenomaan harjoittelussa.
Tällä viikolla meillä on ollut ns. itseopiskelu viikko, jonka tarkoituksena on että menemme kouluun itsenäisesti harjoittelemaan ryhmässä tai pareittain käytännön asioita. Ensi viikolla meillä on näyttökokeet, jossa meidän pitää näyttää että osaamme tehdä esimerkiksi katetroinnin tai nenä-mahaletkun laittamisen oikein. Niistä kerron sitten tarkemmin, kun ne ovat ohitse.

Olisi pitäny aloittaa kirjoittamien heti opiskelun alettua, sillä en millään voi muistaa kaikkea mitä on tapahtunut viimeisen 2 kuukauden aikana. Mutta jos tulee jotakin kysyttävää, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä, vastaan mielelläni kaikenlaisiin kysymyksiin. Tästä lähin yritän päivittää blogiani mahdollisimman ahkeraan, jopa päivittäin, jotta opiskelusta välittyisi mahdollisimman aito kuva.

Seuraavaan kertaan!